Neulottu tiskiluutu

Parisen vuotta sitten virkkasin ensimmäisen tiskiluutuni bambulangasta. Epäilystä oli vähän moista kohtaan, mutta uteliaisuus voitti. Alkuun virkattu luutu tuntui oudolta kaikkien niiden ostettujen hienojen luutujen jälkeen, oli muka niin painava ja märkäkin. Ostin kirpparilta lankaa kuitenkin lisää ja virkkasin sekä neuloin lisää luutuja. Tässä yksi päivä jouduin käyttämään ostettua luutua ja hämmästys oli suuri! En tykännytkään enää siitä. Sillä kun ei kertakaikkiaan irronnut lika niin hyvin kuin neulotulla versiolla. Lapsiperheessä kun tuota ruokaa tahtoo olla pöydällä monesti melkein yhden ruoka-annoksen verran, monesti kiinni kuivahtaneena. Neulotun luutun karkeampi pinta passaa paremmin semmoisen lian irrottamiseen. Eikä tarvitse saippuaakaan niin mahdottomasti käyttää. Se kaupan ohut lirppanaluutu ei kauan minulla sitten käytössä ollutkaan, omat luutut jäivät käyttöön. Ja lisää luutuja täytynee neuloa. Yllättävän kauan itse tehdyt luutut kuitenkin kestävät, vaikka niitä pesukoneessa peseekin. Ja jos fiiniksi heittäytyisi, voisi kai niihin kaikenlaisia hienoja räpellyksiäkin virkata. Minulle on kuitenkin riittänyt neulominen oikealla ja toisella värillä reunuksen virkkaaminen. Onhan se sentään vain tiskiluutu.